Usein kysyttyä

Onko vesivoima ympäristöystävällistä?

Riippuu siitä, mitä halutaan painottaa ja mitä jättää tarkastelun ulkopuolelle. Ympäristöystävällisyydessä on monta ulottuvuutta: päästöttömyys (kasvihuonekaasut kuten hiilidioksidi ja metaani), saasteettomuus (myrkyt), luonnon monimuotoisuuden säilyminen (elinympäristöt, lajit ja geenit), uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen minimointi (metallit, fossiiliset polttoaineet) ja jätteen synnyn ehkäisy. Vesivoimalan sähköntuotanto ei tuota kasvihuonekaasuja, mutta tekoaltaat etenkin rakentamisensa jälkeen tuttavat (metaani). Vesivoimalat oheisrakenteineen (padot, altaat, ruoppaus, vesistöjärjestelyt) vaikuttavat voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen, tuhoten kohdejoekensa vesieliöiden elinympäristöjä, lajeja ja geenipooleja jopa täysin.

Onko vesivoima on uusiutuvaa energiaa?

Kyllä. Vesivoimalan käyttövoimana on auringon säteily, joka uusiutuu jatkuvasti. Auringonsäteilyn voimin vesi haihtuu ylös pilviksi ja sataa alas, päätyen vesistöihin. Vesi virtaa painovoimaisesti alaspäin. Vesivoimaa saadaan muuttamalla virtaavan väliaineen – veden – liike-energia sähköksi. Virtaus pyörittää vesiturbiinia, joka pyörittää generaattoria, jossa sähkö syntyy. Toisaalta, tapa jolla hyödynnämme tämän uusiutuvan energian virtauksen systeemin läpi (vapaa joki vs. rakennettu joki) tuhoaa pahimmillaan uusiutumattomia elinympäristöjä, lajeja ja geenejä.

Vesivoima on uusiutuvaa, päästötöntä ja kotimaista – mikä siinä siis on ongelmana?

Ongelmana on jokiluonnon  ja vaelluskalojen hätätila. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviossa (SYKE 2008) virtavesiluonto todettiin laajalti uhanalaistuneeksi. Suurjokien (Vuoksi, Kymi, Kokemäki, Oulu, Ii, Kemi) ja muiden suurien jokien luontotyyppien uhanalaistumisen keskeinen syy on vesirakentaminen, siis vesivoimalat. Myös vaelluskalat ovat uhanalaistuneet ja päätyneet Punaiseen kirjaan (SYKE 2010). Järvilohi ja merivaelteinen taimen ovat äärimmäisen uhanalaisia. Erittäin uhanalaisia ovat ankerias, vaellussiika ja taimenen eteläiset sisävesikannat. Lohi on vaarentunut, ja toutain sekä muut taimenkannat ovat silmälläpidettäviä.

Onko vanhoja vesivoimaloita mahdollista muuttaa ympäristöystävällisemmiksi?

Kyllä. Kaloja ja muita virtavesieliöitä voi auttaa pääsemään voimalapadon ohi molempiin suuntiin. Samoin niiden elinympäristöjä ja lisääntymisalueita voi palauttaa takaisin kohti luonnontilaa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa kalateiden ja ohitusuomien rakentamista ja veden luovuttamista niihin. Se voi tarkoittaa myös virtapaikkojen ennallistamita ja kunnostusta tai korvaavien lisääntymisalueden luomista, samoin kuin vesistön säännöstelykäytäntöjen tarkistamista. Kaikki tämä vaatii tietysti vankkaa tahtoa eli päätöksiä, suunnittelua ja rahaa.

Toimivatko kalatiet?

Kyllä ja ei – ja aina ei edes tiedetä. Kalateitä on monenlaisia mukaan lukien erilaiset tekniset kalatiet ja luonnonmukaiset ohitusuomat. Kalatien pitäisi toimia molempiin suuntiin, sekä ylävirtaan että alavirtaan. Lisäksi sen pitäisi huomioida erikokoiset ja -lajiset kalat. Kaikki nämä seikat huomioiden, kalatiet toimivat vaihtelevalla menestyksellä ja lisää seurantaa tarvitaan.

Mitä sähköä ympäristön ystävän pitäisi ostaa?

Ympäristön ystävän kannattaa tietysti ensin säästää energiaa ja vähentää sähkönkäyttöä. Tulevaisuudessa uusiutuvaa sähköä on myös helpompi tuottaa ja varastoida itse (esim. aurinkokennot, akut). Ostaessasi sähköä varmista, että siinä ovat mukana alkuperätakuut (niillä varmistetaan tuotantopaikka ja se, ettei samaa sähköä myydä moneen kertaan) ja että sähkö on tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä ja ympäristön kannalta mahdollisimman kestävästi (kestävyyskriteerit, jos et tunne tuottajaa suoraan). Kysy EKOenergiamerkittyä sähköä sähköntoimittajilta.

Eikö ole tärkeämpää torjua maailmanlaajuinen uhka (kuten ilmastonmuutos) kuin huolehtia paikallisista ympäristöongelmista (kuten vaelluskalojen katoamisesta yksittäisistä joista)?

Kysymyksen asettaminen joko-tai muodossa on epämielekäs. Ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten hillitseminen on erittäin laaja toimenpidekokonaisuus. Ratkaisuja etsittäessä ja toteutettaessa ilmastonmuutosta ja jokiluontoa on tarpeetonta asettaa vastakkain. Ilmastonmuutoksen ohella luonnon monimuotoisuuden katoaminen on maailmanlaajuinen uhka. Maata ympäröivä kaasukehä on yksi, kun taas Maan elokehä koostuu mantereiden, alueiden ja konkreettisten paikkojen eliöyhteisöistä. (Vaellus)kalakantojen katoaminen ei ole paikallinen, yksittäisiä jokia koskeva ilmiö, vaan maailmanlaajuinen trendi, joka tulee pysäyttää.

Tarvitaanko enemmän vesivoimaa, kun tuuli- ja aurinkovoima yleistyvät?

Ei välttämättä. Tuuli- ja aurinkovoiman yleistymisen ohella on muitakin trendejä, jotka tasaavat sähkön kulutuksen ja tuotannon vaihtelua. Älykkäät järjestelmät mahdollistavat myös kulutuksen sopeuttamisen sähkön hinnan (tarjonnan) mukaan. Kehittyvät akkuteknologiat luovat uusia mahdollisuuksia varastoivat energiaa isossa ja pienessä mittakaavassa. Kansainväliset sähkömarkkinat mahdollistavat sen, että paikallisia luonnonolojen kuten tuulisuuden vaihtelua voi tasata alueiden välillä.

Miten voin saada töpseliini ympäristöystävällisempää sähköä, kun kaikki sähkö kumminkin sekoittuu verkossa?

Sähkö tosiaan on ilmiö, joka on aina samanlaista, olipa se tuotettu ympäristöstä huolehtien tai ei. Sähkö on sähköisesti varattujen hiukkasten, erityisesti elektronien, liikettä. Kun kotitalous kytketään sähkösopimuksella sähköverkkoon ja painetaan sähkölaitteen ON-nappulaa, alkaa laite käyttää sähköverkosta saatavaa sähkövirtaa. Oleellista ei ole sähkövirran laatu vaan se, että jossakin tuotetaan sähköä haluamallasi tavalla sama määrä kuin juuri sinä kulutat ja maksat, eivätkä muut voi käyttää samaa sähköä. Tästä kertovat sähkön alkuperätakuut, jotka ilmoittavat sähkön tuotantotavan ja tuotantopaikan. Tukkumarkkinoilla sähkön ja alkuperätakuiden kauppa tapahtuu erikseen, mutta kuluttajatuotteissa ne voidaan paketoida sähkötuotteiksi.

Onko virtavesien kunnostamisesta hyötyä?

On. Virtavesieliöiden kannat ovat heikentyneet siksi, että niiden elinympäristöjä eli jokien virtapaikkoja on tuhoutunut jokien patoamisen ja perkaamisen vuoksi. Virtavesien kunnostus ennallistaa elinympäristöjä, erityisesti lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Virtavesien kunnostamisesta on siis hyötyä vaelluskaloille ja muille vesieliöille. Suurin hyöty saadaan, samalla huolehditaan, että vaellusyhteydet toimivat.

Miksi vesivoimaloiden omistajat eivät tee voimaloista ympäristöystävällisempiä, esimerkiksi rakenna niihin toimivia kalateitä?

Vesivoimalan tekeminen ympäristöystävällisemmäksi vaatii rahaa ja heikentää voimalan tulosta. Esimerkiksi kalatien rakentaminen on paitsi kertaluonteinen kustannus, mutta sen vesitys jatkuva kulu, sillä luovutettu vesi on poissa sähköntuotannosta. Voimalaitokset pidättäytyvät enimmäkseen noudattamaan lupaehtoihinsa kirjattuja velvoitteita, joiden sisältö riippuu mm. luvan myöntövuodesta. Edistykselliset yhtiöt täyttävät velvoitteensa yläkanttiin, hitaimmat viivyttelevät. Mutta edes lupavelvoitteiden noudattaminen ei takaa, että kaikki toimet ympäristön hyväksi olisi tehty.

Voisiko turhia vaellusesteitä purkaa?

Kyllä. Vaellusesteitä on muodostunut mekaanisten viljamyllyjen ja saholaitosten sekä sähkövoimaloiden vaatimien patojen vuoksi, sekä tulvasuojelun tai muun veden pinnan säännöstelyn vuoksi. Myös huonosti asennetut tierummut ovat vaellusesteitä. Turhia vaellusesteitä ovat ainakin vanhanaikaisiksi ja tehottomiksi jääneet laitosten padot sekä esteet, jotka voidaan poistaa muuttamalla toteutustapaa.

Mitä järkeä on siinä, että valtion rahoja käytetään toimiin, jotka voimayhtiöiden pitäisi rahoittaa itse, esimerkiksi kalatien rakentaminen?

Valtio itse on alun perin tehnyt virheen salliessaan ympäristöä voimakkaasti muuttavan vesivoimalaitoksen rakentamisen ilman riittävän tiukkoja ympäristönormeja. Kun tämä on säännönmukaisesti toistunut, on myöhemmin havaittu tuloksena esimerkiksi vaelluskalakantojen kansallinen hätätila. Virtavesieliöiden kannalta on sama, kuka korjausliikkeitä rahoittaa, kunhan se tapahtuu ajoissa eli ennen kuin kyseiset eliöt kuolevat sukupuuttoon. Valtion tulisi samanaikaisesti korjata lainsäädäntöä niin, että tulevaisuudessa aiheuttaja maksaa -periaate toteutuisi paremmin.

Jos vesivoimaa ei saa rakentaa lisää, niin mistä saadaan tarvittava säätövoima kun energiankulutus kasvaa?

Säätövoiman tarve juontuu siitä, että sähkön kulutuksen ja tuotannon on oltava jatkuvasti tasapainossa. Säätövoima tasaa energian kulutushuippuja niin, että sähkön jakeluverkon jännite pysyy kausittain ja jopa sekunneittain vakaana (talvikausi, jouluhuippu). Esimerkiksi Suomen energiankulutuksen huipputeho tammikuussa on reilut 15 000 megawattia. Perinteinen energiantuotantojärjestelmämme pyörii perusvoimalla (kuten ydinvoima) ja säätövoimalla (kuten osa vesivoimasta ja polttolaitoksista), minkä lisäksi sähköä ostetaan ulkomailta. Tulevaisuudessa myös kulutushuippuja säädetään älykkäiden järjestelmien avulla hintaohjautuvasti yrityksissä ja kotitalouksissa. Hajautettua säätöä tapahtuu esimerkiksi aurinkopaneeli-akkujärjestelmien avulla. Leudommat talvet vähentävät talvista energiantarvetta. Kaiken kaikkiaan, kulutuksen huipputehot eivät kasva tulevaisuudessa.

Mitä järkeä on siinä, että tietyn vesivoimalan ympäristöhaittojen hyvittämiseksi kunnostetaan virtavesiä jossain aivan muualla?

Paikallisen ihmisen vinkkelistä tämä voi tuntua siltä, kuin vesivoimala pääsisi ympäristöasioiden hyvittämisestä kuin koira veräjästä, tai vähintäänkin siltä kohdin missä aita on matalin. Mutta luonnon kannalta tämä voi olla vähintäänkin hyvä ratkaisu. Tärkeintä on parantaa virtavesieliöiden oloja ylipäätään niin, että niiden kannat elpyvät ja uhanalaistumiskehitys pysähtyy. Niinpä virtavesien kunnostusta kannattaa toteuttaa siellä, missä käytettävissä olevat rahat on mahdollista saada pikimmiten tehokkaaseen käyttöön. Luonnon kannalta on siis tärkeää saavuttaa eniten ympäristöhyötyjä eikä se, toimitaanko tietyn vesivoimalan vaikutusalueella.