Portimokosken voimalaitoksen yläkanava voimalaitospadolta nähtynä. Lapin Tengeliönjoki kuuluu Tornionjoen vesistöalueeseen. 10,5 MW:n voimala on avattu vuonna 1987. Kuva: Virpi Sahi

Uoma ja pohja: rakenne, muoto ja koostumus muuttuvat

Miten uoman ja pohjan muutokset liittyvät vesivoiman rakentamiseen ja miten ne vaikuttavat? Klikkaa kuvaa.

Luonnontilaisen joen uoma ja pohja saavat muotonsa jokiprosessien tuloksena. Valuma-alueen maaperä ja maastonmuodot sekä virtauksen määrä ja tulvarytmi yhdessä ratkaisevat uoman leveyden ja muodon, virta- ja suvantopaikkojen sijainnin sekä kulumis-kasautumistasapainon.

Uoman ja pohjan olemus eivät ole kiveen hakatut, vaan pikemminkin muovailuvahaan leivotut. Esimerkiksi joenmutkat, meanderit, siirtyvät vuosien saatossa alavirtaan päin. Joessa vallitsee dynaaminen tasapaino: joen morfologian iso kuva pysyy vakaana, mutta yksityiskohdat elävät.

Välittömät uoman ja pohjan muutokset

Vesivoimarakentaminen ja sen myötä muuttuneet virtausolot muuttavat myös joen uomaa ja pohjaa. Välittömiä seurauksia voivat olla luonnonuoman kuivuminen, voimalan alakanavan kehittyminen kiviseksi, voimakas eroosio ja penkkojen vyöryminen. Alakanavaa voidaan myös tarkoituksellisesti ruopata tai räjäyttää, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri putouskorkeus.

Jokiprosessit häiriytyvät tai keskeytyvät

Vähitellen uoman pohjarakenne muuttuu laajoilla jokiosuuksilla yksipuolisemmaksi, kun virtausolot muuttuvat ja tulvahuiput tasoittuvat. Esimerkiksi dyynit ja särkät vähenevät.

Aineksen kulumisen ja kasautumisen tasapainon häiriytyminen alkaa näkyä padon ylä- ja alapuolella. Uoma mataloituu padon yläpuolella ja kuluu sen alapuolella.  Uoman täyttymistä sedimentillä ja liiallista mataloitumista voi tapahtua etenkin hienojakoisilla maalajeilla.  Uoman täyttymisen vuoksi myös sen pidättämä vesitilavuus supistuu.

Kemijoen Vanttauskosken voimalan alakanava. Kuva: Päivi Lundvall