Säännöstelyaltaat

Lapissa, Kemijoen vesistön latvoilla sijaitseva Porttipahdan tekojärvi helmikuussa 2017. Kuva: Markus Säynevirta

Säännöstelyä luonnonjärvissä ja tekojärvissä

Suomessa säännöstellään kaikkiaan noin 310 järven pintaa vesivoiman, tulvasuojelun tai molempien takia. Voimakkaimmin säännöstellyt järvet sijaitsevat Lapin ja Oulun lääneissä. Esimerkiksi Kemijärven säännöstelyväli on seitsemän metriä.

Suomessa on myös kolmisenkymmentä tekojärveä, joita on rakennettu eryisesti vähäjärvisiin vesistöihin. Tekojärvistä useimmat ovat Pohjanmaalle rakennettuja tulvasuojelualtaita.

Lokka ja Porttipahta

Suurimmat tekojärvet ovat Lapissa ja ne on rakennettu palvelemaan vesivoiman tuotantoa. Lokka ja Porttipahta rakennettiin Kemijoen valtavan valuma-alueen latvoilla 1960-luvun lopulla. Allasparia yhdistämään rakennettiin Vuotson kanava. Lokka toimii ylivuotisena vesivarastona, josta vedet johdetaan Vuotson kanavaa pitkin Porttipahtaan ja sieltä edelleen Kitisen ja Kemijoen voimalaitosketjuun. Lokan laskujoessa Luirossa on vain yksi voimala.

Lokka on paitsi Suomen myös EU:n suurin tekojärvi, tilavuudeltaan lähes 2 000 kuutiokilometriä. Sen pinta-ala heilahtelee säännöstelyn mukaan jopa puolella, 216:sta 417:n neliökilometriin. Ylimmän ja alimman vedenpinnan korkeuden erotus (säännöstelyväli) on viisi metriä.

Lokan altaan alle jäivät Luirojoen ja sen sivuhaarojen halkomat aapasuoalueet, joilla pesi 111 lintulajia, yhteensä noin 40 000 paria. Suomen suurimman suon Posoaavan lisäksi allas hukutti veteen Korvasen, Rieston ja Mutenian kylät.

Suova luhtaisella saranevalla Sodankylän Korvasessa vuonna 1959. Nämä sompiolaisten vanhat heinämaat ovat nykyisin Lokan tekoaltaan alla. Kuva: Rauno Ruuhijärvi.

Kemijoen vesistön voimalaitokset ja säännöstely 1980-luvulla. Kaaviosta puuttuvat 1990-luvulla valmistuneet Kitisen voimalat Kelukoski, Kurkiaska ja Kokkosniva sekä Luirojoen voimala Lokka. Myös voimalaitosten rakennusvirtaamat ovat sittemmin kasvaneet. Ounasjoki säästyi rakentamiselta koskiensuojelainsäädännnön myötä. 2000-luvulla on perusteltua säilyttää rakentamattomana myös Kemijoen pääuoman viimeinen virtapaikka Sierilä Valajas- ja Vanttauskosken voimaloiden välissä, sekä Vuotoksen alue Kemihaarassa. Lähde: Alatalo, J. (toim.) 1988. Kemijoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 111.